Taiji – tai oikeastaan taijiquan (quan tarkoittaa nyrkkiä, ja taijiquan taiji-filosofian mukaista nyrkkeily- tai taistelutaitoa) – kuuluu kiinalaisiin taistelutaitoihin. Taijia harjoitellaan pääasiassa terveyden, mielenterveyden, virkistyksen ja liikunnan takia. Lajia voi lähestyä hyvin monelta kannalta; se on esteettistä, liikunnallista, meditatiivista, taistelullista, tanssillista ja voimistelullista. Kaikki kuitenkin kiteytyy taiji-liikkeisiin, jotka tulee tehdä mahdollisimman rennosti ja tasaisesti, käyttäen oikeita liikeratoja ja asentoja. Oikein tehtynä liikkeet ovat turvallisia, kauniita ja helppoja tehdä. Teoriassa liikkeet ja periaatteet ovat aika yksinkertaisia, mutta niiden soveltaminen käytännössä vaatii pitkäjännitteistä harjoittelua – kuten kaikki muutkin taidot.
Aluksi koreografian opettelu vaatii paljon aikaa ja keskittymistä. Liikkeissä on useita yksityiskohtia jotka tulee huomioida – tosin alussa riittää liikkeiden runko. Taijissa haastavaa on, että käsien, jalkojen ja koko kehon liikkeet tulisi sovittaa yhteen rauhalliseksi ja tasaiseksi kokonaisuudeksi. Taijia aloittaessa opitaan yleensä Yang-tyylin 24 liikkeen sarja. Tämä on tavoitteena myös Oulun Taiji-seuran alkeiskursseilla. Sarjan oppimisen jälkeen taijin harjoittelu on helppoa; harjoitukseen ei tarvita erityisiä varusteita, ja sarjan ehtii tehdä useammankin kerran noin 20 minuutissa.
Taijin opiskeluun kannattaa suhtautua pitkänä projektina. Oikotietä oppimiseen ei valitettavasti ole. Vuodessa pääse jo mukavasti alkuun; kuukaudessa selviää, kiinnostaako laji, ja alkeiskurssilla opitaan ensimmäinen sarja. Siitä on hyvä jatkaa harrastusta kiinnostuksen mukaan. Taijista ei missään tapauksessa kannata ottaa stressiä! Se voi olla yksi osa elämää, mukava harrastus ja keino pysyä henkisesti ja fyysisesti kunnossa. Kysymys on tasapainosta!
Taijin historia ja nykypäivä
Tajin juuret ovat yli 2000-vuotisessa kiinalaisten taistelulajien historiassa. Taijin legendaarisena perustajana pidetään ”kuolematonta” taolaista munkkia ja erakkoa Zhang San Fengia. Historiankirjoituksen mukaan varmoja merkkejä taijista on kuitenkin 1800-luvun alusta, jolloin laji oli Chen-suvun salainen taistelutaito (Chen-tyylin taiji). Chen-tyylistä kehittyi rauhallisempi ja tasaisempi Yang-tyyli, jota seurasivat Wu- ja Sun-tyylit. Taiji-harjoittelu jakaantuu yksin tehtäviin sarjoihin (tao lu) ja pariharjoituksiin (tui shou). Harjoittelun painopiste oli siirtynyt taistelullisesta terveydelliseen jo 1900-luvulle tultaessa, ja ajan kuluessa painopiste on edelleen siirtynyt tähän suuntaan. Nykytilanteesta mainittakoon taiji-kilpailujen kasvu eli taiji urheilulajina!
Taijin historia taistelulajina on kuitenkin hyvä tiedostaa, sillä kaikilla liikkeillä on jokin kamppailullinen tarkoituksensa. Tämän tarkoituksen ymmärtäminen auttaa liikkeiden hahmottamisessa ja tekemisessä. Liikkeitä ei kuitenkaan yleensä harjoitella kamppailumielessä. Taijia harjoittelemalla tasapaino, hermoston toiminta, aineenvaihdunta, kehon tuntemus ja koordinaatio paranevat (tämä kannattaa itse kokeilla, ei uskoa suoraan!). Terveysvaikutukset perustuvat kiinalaiseen perinteiseen lääketieteeseen, mutta sen ymmärtäminen ei ole mitenkään tarpeellista taijin harjoittelun kannalta. Ehkä on jopa parempi harjoitella avoimella mielellä ilman ennakkokäsityksiä tai -odotuksia.
Taijin terveysvaikutukset
Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan ihmisen terveyden kannalta tärkeintä on sisäisen energian eli qin kierto. Qin kierron häiriintyminen johtaa aikanaan ihmisen sairastumiseen. Ihmisen sairastuessa pyritään qin kierto tasapainottamaan muun muassa akupunktion, ruokavalion, liike-hengitys-harjoitusten, moksibustion tai lääkkeiden avulla. Qin kierto voi häiriintyä sekä psyykkisistä että fyysisistä syistä: jännittyksestä, stressistä, väsymyksestä jne. Taijin harrastamisen uskotaan tasapainottavan sisäisen energian kiertoa ja sitä kautta vahvistavan terveyttä ja ennaltaehkäisevän sairauksia.